Tausta

Näin biosfäärialue syntyi

Ajatus biosfäärialueiden perustamisesta Suomeen syntyi 1980-luvun lopulla. Suomi oli jo tuolloin mukana Unescon Ihminen ja biosfääri -ohjelmassa (MAB). Suomen ensimmäisten biosfäärialueiden perustamista suunnittelemaan asetettiin tutkijoista ja ympäristöministeriön asiantuntijoista koostunut työryhmä. Yhden biosfäärialueen haluttiin edustavan havumetsävyöhykettä, taigaa, ja näin perustettiin Pohjois-Karjalan biosfäärialue vuonna 1992. Toisen biosfäärialueen oli määrä edustaa rannikkoa ja saaristoa, ja tähän tarkoitukseen valikoitui Saaristomeren kansallispuistoa ympäröivä Saaristomeren alue. Hakemus biosfäärialueen perustamisesta toimitettiin Unescolle asianomaisten kuntien annettua hyväksyntänsä. Vuonna 1994 perustettiin Saaristomeren Unesco biosfäärialue.

Aluksi biosfäärialue käsitti Nauvon, Korppoon, Houtskarin ja Dragsfjärdin kunnat, eli Saaristomeren kansallispuistoa lähimpänä sijaitsevat kunnat. Biosfäärialueeseen kuuluivat Houtskari kokonaisuudessaan, Korppoo ja Nauvo pääsaaria lukuun ottamatta sekä se osa Dragsfjärdin saaristoa, jonne pääsi lautalla. Noin 15 vuotta myöhemmin, vuonna 2010, biosfäärialuetta laajennettiin kuntien ehdotuksesta käsittämään myös Iniö, Nauvon ja Korppoon pääsaaret sekä Västanfjärdin ja Kemiön saaristo-osat. Uuden rajan sisällä olivat kaikki Paraisten kaupungin ja Kemiönsaaren kunnan saaret, joihin kuljettiin lautalla tai veneellä. Sen jälkeen Lövön lossin on korvannut Lövön silta, mutta Lövön ja Kasnäsin saaret kuuluvat edelleen biosfäärialueeseen.

Meidän tarinamme

Meri ja saaret ovat aina leimanneet saariston kulttuuria. Karjan laiduntaminen saarilla vuosisatojen ajan on vaikuttanut maisemaan ja pitänyt saaret vapaina tiheästä kasvillisuudesta. Kulttuurimaisemien biologinen monimuotoisuus on suuri ja yhä edelleenkin saaristo on yksi Suomen runsaslajisimmista alueista.

Sotien jälkeen saariston väestö ja elinkeinoelämä kokivat suuria muutoksia. Maata alettiin viljellä toisenlaisin menetelmin kuin aikaisemmin. Maanviljely on kehittynyt pienimuotoisesta ja omavaraisesta laajamittaiseksi ja markkinaehtoiseksi toiminnaksi. Saarten ja mantereen välille rakennettiin liikenneyhteydet, mutta paremmista yhteyksistä huolimatta väki väheni voimakkaasti varsinkin pienillä saarilla. Samaan tahtiin väkiluvun ja maankäytön vähenemisen kanssa myös luonnon monimuotoisuus kaventui. Myös meren tila on heikentynyt voimakkaasti sekä maataloudesta että yhdyskunnasta peräisin olevien ravinnepäästöjen seurauksena.

1970-luvulla alettiin etsiä ratkaisuja saariston rikkaan luonnon säilyttämiseen. Tämän seurauksena perustettiin Saaristomeren kansallispuisto vuonna 1983. Seljakämmekkä sai toimia saariston niittyjen suojelun symbolina, kun yksi saariston viimeisimmistä seljakämmekkäpopulaatioista, joka löydettiin Jungfruskärin saaresta, onnistuttiin pelastamaan aktiivisella raivaustyöllä. Nykyisin kämmekkä on lisääntynyt saarella moninkertaisesti, mutta muuten se on harvinainen.

Saariston luontoarvojen säilyttämisessä on kuitenkin luonnollisesti kyse paljon enemmästä kuin yhden kasvipopulaation pelastamisesta – rikas ja monipuolinen luonto on edellytys yhteisön hyvinvoinnille. Kun Saaristomeri nimitettiin Unescon biosfäärialueeksi vuonna 1994, ihmisen rooli luontoarvojen vaalimisessa haluttiin ottaa huomioon kokonaisvaltaisemmin. Ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset arvot liittyvät vahvasti toisiinsa. Perinnetieto merestä ja luonnosta ja vuosikymmenten ajan saaristossa harjoitettu tutkimustoiminta antavat hyvän perustan kestävien ratkaisujen kehittämiselle saaristoon nyt ja tulevaisuudessa.

Sekä luonnollisia että ihmisen aiheuttamia muutoksia tapahtuu jatkuvasti. Saariston elinvoimaisuuden edistämiseksi meidän on löydettävä kestäviä ratkaisuja, jotka sopeutuvat sekä nykytilanteeseen että tulevaisuudessa odotettavissa oleviin muutoksiin. Autioitumisen jarruttamiseksi on tärkeä löytää uudenlaisia tapoja itsensä työllistämiseen saaristossa. Suuri merkitys on uusilla mahdollisuuksilla, joita matkailu ja elintarviketuotannon uudet trendit tuovat mukanaan.

Kaikki toiminta on vahvasti kytköksissä mereen ja meren tilaan. Kaikki alueella toimivat ovat osallisia siihen, miten Saaristomeri voi, ja kantavat vastuun omista teoistaan ja jättämistään jäljistä. Kestävä yhteisö rakennetaan yhteistyöllä. Olemme kaikki osa biosfääriä!

30 vuotta toimintaa

1994-2003

Ensimmäisen vuosikymmenen ajan Saaristomeren biosfäärialue haki rooliaan ja tehtäväänsä. Lounais-Suomen ympäristökeskus huolehti koordinoinnista ja koordinaattorin toimipaikkana oli ajoittain Nauvon Kompassen. Painopisteenä oli kestävän organisaatiorakenteen ja toimintamallin kehittäminen biosfäärialueelle. Keskeisiä toimijoita ja paikallisia asukkaita varten tehtiin perusteellista työtä konseptin avaamiseksi. Yhdessä käynnistettiin hankkeita ja toimintaa, jotka kuvastivat biosfäärialueen tarkoitusta. Koordinoinnin ja toiminnan rahoituksen epävarmuus teki työstä haastavaa ja biosfäärialue oli ajoittain ilman koordinaattoria. Hankkeiden toteuttamisesta vastasivat suuremmat organisaatiot.

Esimerkkejä toiminnasta

Biosfäärialue oli keskeisesti mukana Agenda 21 -toiminnassa, joka auttoi kuntia kehittymään kestävään suuntaan.
Vuonna 2000 Turunmaan saaristolle laadittiin tulevaisuudenvisioita yhdessä Åbo Akademin elinikäisen oppimisen keskuksen Centret för livslångt läranden ja Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kanssa.
Vuonna 1995 tehtiin kestävän kehityksen suunnitelma Saaristomeren biosfäärialueella yhdessä Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kanssa.
Skärgårdshavet stod som värd för två stora internationella biosfärkonferenser.
Pro Turunmaan ulkosaaristo ry perustettiin vuonna 1999 ulkosaariston asukkaiden yhteistyöelimeksi. Se toimi samalla biosfäärialueen referenssiryhmänä. Yhdistys loi perustan Suomen saaret ry:lle (FÖSS), joka perustettiin vuonna 2007.

2004-2013

Toisella vuosikymmenellä oli jo saatu vakiinnutettua selkeät toimintaperiaatteet ja teemat, jotka sopivat juuri tälle alueelle. Lounais-Suomen ympäristökeskus, joka vastasi biosfäärialueen koordinoinnista, teki sopimuksen koordinointiyhteistyöstä Turunmaan seutu ry:n kanssa. Näin kunnat saivat keskeisen roolin toiminnassa ja ne hallinnoivat jatkossa biosfääritoimistoa. Biosfäärialueen toiminnassa oli mukana jo useita organisaatioita ja uudet osallisuuden mallit alkoivat muotoutua. Pedagoginen toiminta lähti käyntiin.

Esimerkkejä toiminnasta

Biosfäärialue oli useiden vuosien ajan mukana toteuttamassa Pro Saaristomeri -ohjelmaa.
Turunmaan saaristosäätiö perustettiin vuonna 2008. Säätiö toimii läheisessä yhteistyössä biosfäärialueen kanssa saariston elinvoimaisuuden edistämiseksi.
Perinnebiotooppien, kuten luonnonniittyjen, hoitoon liittyvän yhteistyön ja yrittäjyyden tukemiseksi toteutettiin useita hankkeita.
Kalakamut-konsepti syntyi vuonna 2009 pienimpien lasten osallisuuden lisäämiseksi kaupungissa sekä yhteisöllisyyden tunteen luomiseksi varhaiskasvatuksen lapsille uudessa Paraisten kaupungissa. Kalakamut kehitettiin biosfäärialueen ja varhaiskasvatuksen välisenä yhteistyönä kestävyyskasvatuksen toimintamalliksi.
”Biosfäärialue koulussa” oli biosfäärialueen ensimmäinen vuosittain toistuva toimintamuoto, jota toteutettiin yhteistyössä perusopetuksen kanssa. Toiminta alkoi vuonna 2009, kun 7-luokkalaiset biosfäärialueen kouluista matkasivat Saaristomeren kansallispuiston Boskäriin ja Yxskäriin.
Vuosittain järjestettävä Talvitapaaminen sai alkunsa vuonna 2010 Saaristokeskus Korpoströmissä.
Artesaaniruoan vakiintuminen Turunmaalle sai alkunsa Talvitapaamisen yhteydessä vuonna 2011. Sen jälkeen toteutettiin useita alueellisia ja valtakunnallisia hankkeita, jotka loivat perustan artesaaniruoalle Suomessa.

2014-2023

Viime vuosikymmenen aikana biosfäärialue on panostanut vahvasti sekä pedagogiseen toimintaan että osallisuuteen biosfäärilähettiläs- ja biosfäärikumppaniohjelmiensa kautta. Biosfäärialueen organisaatiota ja toimintaa kuvaa yhteistyö eri muodoissa. Biosfääritoimistoa hoitaa Paraisten kaupunki yhdessä Kemiönsaaren kunnan ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kanssa. Biosfäärialueelle on kehitetty oma pedagoginen ohjelma, Biosfääriakatemia, jonka tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten tunnetta yhteisöön kuulumisesta ja heidän kykyään toimia kestävän tulevaisuuden hyväksi. Enemmän huomiota on kiinnitetty biosfäärialueen rooliin viitekehyksen, tiedon ja välineiden tarjoajana, jotta ihmiset, yritykset ja organisaatiot voivat itse toimia kestävän tulevaisuuden hyväksi. Myös arvokkaan Unesco-biosfäärialuestatuksen näkyväksi tekemiseen on kiinnitetty nyt enemmän huomiota.

Esimerkkejä toiminnasta

”Olemme kaikki osa biosfääriä” -hanke biosfäärialueen näkyväksi tekemiseksi ja osallisuuden luomiseksi juhlavuoden 2014 yhteydessä.
Junnulabra sai alkunsa vuonna 2016 ”Meidän Saaristomeremme” -hankkeessa, jonka Suomen saaret ry (FÖSS) toteutti yhteistyössä biosfäärialueen kanssa. Biosfäärialue on jatkanut Junnulabran kehittämistä ja ylläpitämistä Saaristokeskus Korpoströmissä.
“Rannikon ruoka” -hanke johti artesaaniruokakonseptin jatkokehittämiseen ja vakiintumiseen koko Suomessa. Nykyisin artesaaniruoan edistämistoimintaa toteuttaa Suomen artesaaniruoka ry.
Biosfäärikumppaniohjelmaa on kehitetty vuodesta 2019 alkaen, ja ohjelmaan kuuluu tällä hetkellä 18 organisaatiota ja yritystä.
Biosfäärilähettiläsohjelmaa on kehitetty vuodesta 2019 alkaen ja tähän mennessä on koulutettu 57 biosfäärilähettilästä kahdessa koulutusohjelmassa.